Jag har ritat på Hima & Salis kaffekort under flera års tid. Grundfärgen på korten är ljusröd, som dessutom är min favoritfärg. Fyra av dessa teckningar är printade i verkligt stort format, laminerade och sedan inramade.

För varje Americano-kaffe har personalen eller jag ritat ett märke i rutan på kortet. Märket kunde också gå utanför rutan, men fick inte gå in i nästa, för då hade en Americano gått förlorad.

En linje från en ruta kunde sedan fortsätta vidare till och från nästa ruta. Då uppstod en större teckning. Jag ser ändå inga fogar mellan linjerna. Den stora teckningen kunde också vara oberoende av rutorna. Ibland visste jag redan efter den första rutan vilken figur det skulle bli, men oftast inte.

Bläcket i kaféets bläckpennor kunde vara ganska slut. Då måste jag dra flera streck för att få en enhetlig linje, och det uppstod flera linjer jämsides. Pennan kunde också söndra pappersytan och ge upphov till en vit linje, men detta gjorde bara bilden bättre.

Teckningarna är ritade i kaféet. De är helt fria, tecknade utan krav eller spänningar. Jag ritade bara, utan att tänka på någon utställning, och teckningarna fick mig ofta att skratta.

Men när jag fick min utställningstid fastslagen kunde jag inte längre rita dessa. Jag tänkte att detta var priset jag fick betala för skapandet som varit.

Jag har varit så mycket på Hima & Sali att personalen har blivit som en del av min familj. Jag har haft ateljé i Kabelfabriken i över 30 år – jag har nästan blivit en möbel i huset.

Description textI have been drawing on Hima & Sali’s coffee loyalty cards for several years. The base color of the cards is light red, which also happens to be my favorite color. Four of these drawings have been printed in a truly large format, laminated, and framed.

For each Americano coffee, either the staff or I drew a mark in one of the boxes on the card. The mark could extend outside the box, but it was not allowed to enter the next one — otherwise one Americano would have been lost.

A line from one box could then continue to and from the next box. In this way, a larger drawing emerged. Yet I see no joints between the lines. The large drawing could also be independent of the boxes. Sometimes I knew already after the first box what figure it would become, but most often I did not.

The ink in the café’s ballpoint pens could be quite depleted. Then I had to draw several strokes to create a consistent line, and parallel lines would appear. The pen could also tear the surface of the paper and produce a white line, but this only made the image better.

The drawings were made in the café. They are completely free, drawn without demands or tension. I simply drew, without thinking about any exhibition, and the drawings often made me laugh.

But when my exhibition dates were confirmed, I could no longer draw them. I thought that this was the price I had to pay for the creation that had been.

I’ve spent so much time at Hima & Sali that the staff have become like family to me. I’ve had a studio at Kaapelitehdas for over 30 years—I’m practically a piece of furniture there. goes here

Olen piirtänyt Hima & Salin kahvikorteille useiden vuosien ajan. Korttien pohjaväri on vaaleanpunainen – mikä on lempivärini. Neljä näistä piirustuksista on printattu suurikokoisina, laminoitu ja kehystetty.

Jokaista Americano kahvia kohden henkilökunta tai minä piirsimme merkin kortin ruutuun. Merkki saattoi myös ulottua ruudun ulkopuolelle, mutta ei koskaan seuraavaan – muuten yksi Americano olisi mennyt hukkaan.

Yhdestä ruudusta lähtevä viiva saattoi jatkua seuraavaan ja siitä eteenpäin. Näin syntyi suurempi piirustus. En silti näe viivojen välillä saumoja. Suuri kuva saattoi myös olla täysin riippumaton ruuduista. Joskus tiesin jo ensimmäisen ruudun jälkeen, mikä hahmo siitä tulisi, mutta useimmiten en.

Kahvilan kynien muste on toisinaan lähes lopussa. Jouduin vetämään useita viivoja saadakseni yhtenäisen jäljen, ja rinnakkaisia viivoja syntyi. Kynä saattoi myös rikkoa paperin pintaa ja synnyttää valkoisen viivan – mutta se vain paransi kuvaa.

Piirustukset on tehty kahvilassa. Ne ovat täysin vapaita, piirretty ilman vaatimuksia tai jännitystä. Piirsin ajattelematta mitään näyttelyä, ja piirustukset saivat minut usein nauramaan.

Mutta kun näyttelyaikani vahvistettiin, en enää pystynyt piirtämään niitä. Ajattelin, että tämä oli hinta, jonka sain maksaa siitä luomisesta, joka oli ollut.

Olen käynyt niin paljon Hima & Salissa, että henkilökunnasta on tullut kuin osa perhettäni. Minulla on ollut ateljee yli 30 vuoden ajan Kaapelitehtaalla - olen melkeinpä jo kuin huonekalu talossa.